SUOMEN ETELÄVENÄJÄNPAIMENKOIRAT RY: JALOSTUSTARKASTUS JAALASSA 31.8.2013
Suomen etelävenäjänpaimenkoirien yhdistys järjesti ensimmäisen jalostustarkastuksensa Suuret Laumanvartijat ry:n tapahtumassa elokuun viimeisenä viikonloppuna.Ulkomuototuomari Irina Poletaevan avustuksella olimme kutsuneet tuomariksemme Irina Shvetsin Moskovasta. Hän on Venäjän kansallisen etelävenäjänkoirien yhdistyksen puheenjohtaja, toiminut tuomarina vuodesta 1976 ja hänellä on ollut tuomarioikeudet kaikille FCI-RKF roduille yli 20 vuoden ajan. Hän kasvattaa keskiaasiankoiria kennelnimellä ” Icetoifel”. Tulkkina toimi yhdistyksemme kannatusjäsen Kristiina ja jalostustarkastuksessa Dmitry Poletaev. Irina saapui Aurantolaan perjantai-iltana ja vietimme leppoisan elokuisen illan grillaten ja tutustuen toisiimme. Etelävenäjänkoiria paikalla oli kymmenen kappaletta, mikä on pienessä yhdistyksessä erinomainen osanottajamäärä. Aurantola osoittautui puitteiltaan upeaksi paikaksi kokoontua etelävenäjänkoirien kanssa, osa oli häkeissä, osa autoissa ja osa kytkettyinä koivuissa… tilaa oli riittävästi leiriytyä ja etskutkin vaikuttivat nauttivan tapahtumasta.
Lauantaiaamu valkeni kauniina , aurinkoisena ja meidän onneksemme poutaisena…. Jännitystä oli ilmassa miten selviämme kaikkien järjestelyjen kanssa, olimmehan ensikertalaisia. Börje ja Simo hoitivat hyvin tietotekniikan, valokuvaus –ja videointitehtävät, Minna toimi sihteerinä ja Kaisa huolehti kahvitauosta täytettyien croisantteineen, Leena ja Terhi huolehtivat erinomaisesta pikniktarjoilusta: shampanja, Borsch, sienipiiraat ja jälkiruuaksi letut. Irina hoiti ammattitaidolla jalostustarkastuksen.
Etelävenäjänkoirista kaksi urosta suositeltiin jalostukseen Belyj Boyar Stormur ja Belyj Boyar Misha. Huonon pigmentin takia erinomaisesta rakenteesta huolimatta Meranos Silver ei ole jalostuskäyttöön soveltuva ja hammaspuutoksen takia myöskään Kaff Maristep Schuman ei sovellu jalostukseen. Nartut yhtä lukuunottamatta olivat jalostukseen sopivia, Zaijas Anan Athene hammaspuutoksensa takia. Irina piti asiaa erittäin ikävänä, koska narttu on muuten erittäin kaunis ja rodunomainen. Yleisarvosana koiristamme oli hyvä, rodunomaisia rakenteeltaan, luonteet hyviä, mutta erityisesti vaalea pigmentti ja vaaleat silmät virheitä, joita jalostuksessa pitäisi huomioida. Turkin laatuun ja hoitoon liittyen saimme arvokkaita neuvoja. Irinan kommentit olivat suoria ja rehellisiä ja hänen kanssaan oli antoisaa ja välitöntä kommunikoida ja työskennellä. Hän oli myös erittäin iloinen siitä, että ylläpidämme tätä rotua, mikä luonteensa ja myöskään turkkinsa puolesta ei ole niitä helpoimpia. Hän antoi meille myös arvokkaita neuvoja mitä yhdistelmiä voisimme käyttää. Valitettavaa tietysti on, että etelävenäjänkoirien ei Suomessa ole kovinkaan menestyksellistä, koska hyvien ja rotua ymmärtävien kotien löytäminen on erittäin vaikeata.
Jalostustarkastuksen lopuksi kävimme läpi etskujen terveyskyselyn tuloksia ja Irina kertoi etelävenäjänkoirien tilanteesta Venäjällä. Rotu on viime vuosina herännyt uudestaan henkiin ja niiden työkäyttö lisääntynyt. Irinan mukaan etelävenäjänkoirat ovat myös paimentavia, missä suhteessa ne eroavat kaukasian-ja keskiaasiankoirista.
Lauantai-ilta jatkui yhteisellä illallisella muiden laumanvartijatapahtumaan osallistuvien kanssa Aurantalon päärakennuksessa tulkkimme Dmitri ja Kristiina olivat lähteneet ja kieliongelmien takia keskustelu ei ollut enää niin vilkasta, mutta varmasti olimme kaikki jo aika väsyneitäkin. Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisena ja oli aika jättää etskuleirimme, vaikka ehkä olisimme voineet viettää siinä useammankin päivän niin hyvin viihdyimme. Vuorossa oli laumanvartijakatselmus ja yllätykseksemme saimme kuulla, että meidän pitäisi hankkia oma kehäsihteeri. Onneksi meillä oli valokuvaaja Simo, jolla ei vielä ole etelävenäjänkoiraa ja hän aivan ensikertalaisena ja kokemattomana hoiti homman kiitettävästi. Irinan arvostelema venäläisten rotujen kehä alkoi kaatosateessa, mutta päättyi auringonpaisteessa. Paikalla oli kaksi keskiaasiankoiraa ja muut olivatkin kaksitoista etelävenäjänkoiraa. Arvostelussa Irina oli yhtä perusteellinen kuin jalostustarkastuksessa. Hienoa oli myös se, että paikalla oli viisi pentua, kolme Zaijaksen kennelistä ja kaksi Absolut Aretesta.
Viikonloppu päättyi yhteiseen lounaaseen ja erosimme haikeissa tunnelmissa, mutta toivoen tapaavamme Irinan kanssa uudestaan. Muistoksi annoimme hänelle yhdistyksemme logolla merkityt snapsilasit ja aidot Meranos-karvoista tehdyt villasukat mottona ”jos ei jalostukseen niin villasukkiin”. Suomen Etelävenäjänkoirayhdistys haluaa kiittää Suuret laumanvartijayhdistystä tästä mahdollisuudesta pitää jalostustarkastus laumanvartijatapahtuman yhteydessä ja saada rotua tuntevalle tuomarille mahdollisuus tuomaroida katselmuksessa.
Suomen etelävenäjänpaimenkoirien yhdistys järjesti ensimmäisen jalostustarkastuksensa Suuret Laumanvartijat ry:n tapahtumassa elokuun viimeisenä viikonloppuna.Ulkomuototuomari Irina Poletaevan avustuksella olimme kutsuneet tuomariksemme Irina Shvetsin Moskovasta. Hän on Venäjän kansallisen etelävenäjänkoirien yhdistyksen puheenjohtaja, toiminut tuomarina vuodesta 1976 ja hänellä on ollut tuomarioikeudet kaikille FCI-RKF roduille yli 20 vuoden ajan. Hän kasvattaa keskiaasiankoiria kennelnimellä ” Icetoifel”. Tulkkina toimi yhdistyksemme kannatusjäsen Kristiina ja jalostustarkastuksessa Dmitry Poletaev. Irina saapui Aurantolaan perjantai-iltana ja vietimme leppoisan elokuisen illan grillaten ja tutustuen toisiimme. Etelävenäjänkoiria paikalla oli kymmenen kappaletta, mikä on pienessä yhdistyksessä erinomainen osanottajamäärä. Aurantola osoittautui puitteiltaan upeaksi paikaksi kokoontua etelävenäjänkoirien kanssa, osa oli häkeissä, osa autoissa ja osa kytkettyinä koivuissa… tilaa oli riittävästi leiriytyä ja etskutkin vaikuttivat nauttivan tapahtumasta.
Lauantaiaamu valkeni kauniina , aurinkoisena ja meidän onneksemme poutaisena…. Jännitystä oli ilmassa miten selviämme kaikkien järjestelyjen kanssa, olimmehan ensikertalaisia. Börje ja Simo hoitivat hyvin tietotekniikan, valokuvaus –ja videointitehtävät, Minna toimi sihteerinä ja Kaisa huolehti kahvitauosta täytettyien croisantteineen, Leena ja Terhi huolehtivat erinomaisesta pikniktarjoilusta: shampanja, Borsch, sienipiiraat ja jälkiruuaksi letut. Irina hoiti ammattitaidolla jalostustarkastuksen.
Etelävenäjänkoirista kaksi urosta suositeltiin jalostukseen Belyj Boyar Stormur ja Belyj Boyar Misha. Huonon pigmentin takia erinomaisesta rakenteesta huolimatta Meranos Silver ei ole jalostuskäyttöön soveltuva ja hammaspuutoksen takia myöskään Kaff Maristep Schuman ei sovellu jalostukseen. Nartut yhtä lukuunottamatta olivat jalostukseen sopivia, Zaijas Anan Athene hammaspuutoksensa takia. Irina piti asiaa erittäin ikävänä, koska narttu on muuten erittäin kaunis ja rodunomainen. Yleisarvosana koiristamme oli hyvä, rodunomaisia rakenteeltaan, luonteet hyviä, mutta erityisesti vaalea pigmentti ja vaaleat silmät virheitä, joita jalostuksessa pitäisi huomioida. Turkin laatuun ja hoitoon liittyen saimme arvokkaita neuvoja. Irinan kommentit olivat suoria ja rehellisiä ja hänen kanssaan oli antoisaa ja välitöntä kommunikoida ja työskennellä. Hän oli myös erittäin iloinen siitä, että ylläpidämme tätä rotua, mikä luonteensa ja myöskään turkkinsa puolesta ei ole niitä helpoimpia. Hän antoi meille myös arvokkaita neuvoja mitä yhdistelmiä voisimme käyttää. Valitettavaa tietysti on, että etelävenäjänkoirien ei Suomessa ole kovinkaan menestyksellistä, koska hyvien ja rotua ymmärtävien kotien löytäminen on erittäin vaikeata.
Jalostustarkastuksen lopuksi kävimme läpi etskujen terveyskyselyn tuloksia ja Irina kertoi etelävenäjänkoirien tilanteesta Venäjällä. Rotu on viime vuosina herännyt uudestaan henkiin ja niiden työkäyttö lisääntynyt. Irinan mukaan etelävenäjänkoirat ovat myös paimentavia, missä suhteessa ne eroavat kaukasian-ja keskiaasiankoirista.
Lauantai-ilta jatkui yhteisellä illallisella muiden laumanvartijatapahtumaan osallistuvien kanssa Aurantalon päärakennuksessa tulkkimme Dmitri ja Kristiina olivat lähteneet ja kieliongelmien takia keskustelu ei ollut enää niin vilkasta, mutta varmasti olimme kaikki jo aika väsyneitäkin. Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisena ja oli aika jättää etskuleirimme, vaikka ehkä olisimme voineet viettää siinä useammankin päivän niin hyvin viihdyimme. Vuorossa oli laumanvartijakatselmus ja yllätykseksemme saimme kuulla, että meidän pitäisi hankkia oma kehäsihteeri. Onneksi meillä oli valokuvaaja Simo, jolla ei vielä ole etelävenäjänkoiraa ja hän aivan ensikertalaisena ja kokemattomana hoiti homman kiitettävästi. Irinan arvostelema venäläisten rotujen kehä alkoi kaatosateessa, mutta päättyi auringonpaisteessa. Paikalla oli kaksi keskiaasiankoiraa ja muut olivatkin kaksitoista etelävenäjänkoiraa. Arvostelussa Irina oli yhtä perusteellinen kuin jalostustarkastuksessa. Hienoa oli myös se, että paikalla oli viisi pentua, kolme Zaijaksen kennelistä ja kaksi Absolut Aretesta.
Viikonloppu päättyi yhteiseen lounaaseen ja erosimme haikeissa tunnelmissa, mutta toivoen tapaavamme Irinan kanssa uudestaan. Muistoksi annoimme hänelle yhdistyksemme logolla merkityt snapsilasit ja aidot Meranos-karvoista tehdyt villasukat mottona ”jos ei jalostukseen niin villasukkiin”. Suomen Etelävenäjänkoirayhdistys haluaa kiittää Suuret laumanvartijayhdistystä tästä mahdollisuudesta pitää jalostustarkastus laumanvartijatapahtuman yhteydessä ja saada rotua tuntevalle tuomarille mahdollisuus tuomaroida katselmuksessa.