“Onpa valtava!”
“Jääkarhu!”
“Katsokaa, kuinka kaunis!”
Näitä kommentteja seuraa pakollinen kysymys: “Mikä on koiran rotu?”
Näitä tai samankaltaisia kommentteja kuulee jatkuvasti kuka tahansa näiden koirien omistaja, eikä vain kaupunkien kaduilla, vaan jopa Venäjän suurimmissa koiranäyttelyissäkin.
Kysyjien silmät loistavat: he odottavat vastaukseksi jotakin eksoottista, salamyhkäistä tai ulkomaalaista rotua, joka vastaisi koirien mahtipontista ulkonäköä. Vastauksen kuuluessa, että kyseessä on etelävenäjänkoiria, joidenkin mielenkiinto lopahtaa, kun kyseessä onkin venäläinen rotu. Siksi kuulostaakin, että etelävenäjänkoiria olisi koko maa täynnä. Jos vain haluaa, voi itsekin hetkessä ryhtyä valkoisen pedon isännäksi, kävelyttää sitä mukanaan ja vastata ohikulkijoiden kysymyksiin. Ne, jotka luulevat tämän olevan helppoa erehtyvät täysin.
Etelävenäjäkoirien suhteen totuus on:
Kuinkas näin kävi? Koiria on ollut ennenkin ettekä ole aloittelijoita koirien kasvattamisessa, mutta kaikesta huolimatta yhdelläkään koiralla ei ole ollut samaa vaikutusta. Aiemmat koirat eivät olleetkaan etskuja! Etelävenäjänkoiran hankittuaan voikin tuntua, että aloittaa nollasta. Etelävenäjänkoiraa ei voi hankkia kuka tahansa, vaan sen omistajan tulee olla koiraa älykkäämpi, ja hänen tulee osata lukea koiraa ja huomata mihin suuntaan tapahtumat ovat koiran ympärillä kehittymässä – aina ei voi tietää, mitä etelävenäjänkoira keksii, ja käyttäytyykö se miten omistaja haluaisi.
Miten sitten päätyä etelävenäjänkoiran omistajaksi, onko se vaikeaa, realistista ja saavutettavissa? Kyllä on! Odotettavissa on pitää koiraa silmällä, huolehtia siitä ja käydä pitkillä kävelyillä, ja vastapalkkioksi saa itse olla koiran maailman keskipisteenä. Onko teistä siihen, riittääkö osaamista, jaksamista ja tahdonvoimaa? Niin, se on suuri kysymys, ja lisää kysymyksiä on syytä odottaa kasvattajilta, kun on ostamassa pentua. He kuitenkin tietävät, mihin pennun ostaja on ryhtymässä.
Jos kanttia on olla etelävenäjänkoiraa viisaampi ja viekkaampi, perhettänne odottaa mainio lisäys, joka tuo loputtoman onnen, ja aiempi arki tuntuukin laimealta ja totiselta verrattuna etelävenäjänkoiran kanssa jaettuun elämään. Jos pystytte olemaan oikea isäntä koiralle, auktoriteetti isolla A:lla, etelävenäjänkoirat tuovat valtavan kokonsa lisäksi elämään valtavasti huomiota ja rakkautta. Etelävenäjänkoira hakee aina omistajansa hellyyttä, ja huomaa, milloin omistaja kaipaa huomiota.
Tutustukaa rotuun, tulkaa yllätetyiksi sen takia, ja miettikää millaisia etelävenäjänkoirat ovat! Lisäksi kannattaa tutustua näiden maailman yllätyksellisimpien koirien omistajien yhteisöön! Etelävenäjänkoirien kanssa elämä ei ikinä ole tylsää!
https://southrussian.net/who-are-you/?fbclid=IwAR2JoeeOJnJ-_cyKg85Hi4ExkHlx6b4z9iFh5uXyqFWu8L0jEFarpx_GVT4
suomenkielinen käännös Eero Isokallio
“Jääkarhu!”
“Katsokaa, kuinka kaunis!”
Näitä kommentteja seuraa pakollinen kysymys: “Mikä on koiran rotu?”
Näitä tai samankaltaisia kommentteja kuulee jatkuvasti kuka tahansa näiden koirien omistaja, eikä vain kaupunkien kaduilla, vaan jopa Venäjän suurimmissa koiranäyttelyissäkin.
Kysyjien silmät loistavat: he odottavat vastaukseksi jotakin eksoottista, salamyhkäistä tai ulkomaalaista rotua, joka vastaisi koirien mahtipontista ulkonäköä. Vastauksen kuuluessa, että kyseessä on etelävenäjänkoiria, joidenkin mielenkiinto lopahtaa, kun kyseessä onkin venäläinen rotu. Siksi kuulostaakin, että etelävenäjänkoiria olisi koko maa täynnä. Jos vain haluaa, voi itsekin hetkessä ryhtyä valkoisen pedon isännäksi, kävelyttää sitä mukanaan ja vastata ohikulkijoiden kysymyksiin. Ne, jotka luulevat tämän olevan helppoa erehtyvät täysin.
Etelävenäjäkoirien suhteen totuus on:
- Etelävenäjänkoira on venäläinen rotu, mutta niitä on vähän sekä IVY:ssä (itsenäisten valtioiden liitto) että maailmassa ylipäätään
- Etelävenäjänkoirat ovat pörröisiä ja hellyttäviä, mutta vain läheisilleen; vieraat saavat luvan ihailla koiraa kauempaa
- Hidas liikkeissään, vaikuttavan näköinen eikä hätäile, mutta voi käden käänteessä juosta valtavan pellon läpi kohti lammaslaumaa
- Etelävenäjänkoira on valtava, mutta jos se päättää mennä veteen, näyttää että vedestä tulisi ulos vain puolikas siitä, mikä sinne meni. Turkin kastuessa koira tosiaan näyttää paljon normaalimman kokoiselta. Ehkä tämän takia etelävenäjänkoirat pitävät vedessä leikkimisestä, tosin monet eivät pidä ollenkaan kastumisesta: niille on epämukavaa nousta vedestä kuivalle maalle
- Kuinka paljon näin suuri koira syö? Ottaen äskeisen huomioon, koiralle pitää varata parikin kuppia ruokaa (plus-miinus ottaen huomioon kuinka paljon koira liikkuu)
- Entä turkki! Siitä huolehtiakseenko tarvitaan kokonainen armeija trimmaajia, kampaajia ja muita ammattilaisia! Ja silti, etelävenäjänkoira on jalostettu täysin käytännöllisiin tarkoituksiin. Se seurasi ja vartioi laumoja Venäjän eteläosissa jo pari vuosisataa sitten. Voittekohan kuvitella, että 1800-luvun lopun Krimillä olisi ollut trimmaajia apuvälineineen? Paksu turkki, johon roskat ja lika eivät käytännössä tartu, on helppo hoidettava. Riittää, että koiran turkkia harjataan pari-kolme kertaa kuussa, ja turkki on loistavassa kunnossa, vaikka koiraa pidettäisiin ulkona ympäri vuorokauden.
- Entä tarvitseeko koiria pitää aina ulkona, ja pihan olla suuri ja täynnä koirille sopivia paikkoja? Ei todellakaan – yllättyisitte itsekin, kuinka etelävenäjänkoiran voi ”hukata” jopa kerrostaloasuntoon. Suiomessa etelävenäjän koiria ei kuitenkaan suositella kerrostaloihin. Koirilla on taipumus säästää voimia tulevaa varten, joten ulkoilun jälkeen etelävenäjänkoira voi lysähtää nurkkaan ja antaa elonmerkkejä vasta, kun on aika lähteä ulos uudestaan. Mitä vieraisiin tulee, toivotut vieraat saavat osakseen huomiota ja nuolaisuja kuin he olisivat ainoita maailmassa. Ei-toivotut vieraat saavat puolestaan tuntea, että heille ei ole piilopaikkaa etelävenäjänkoiralta asunnossa, eikä sen puoleen koko maailmassakaan. Tätä on myöskin vaikea muuttaa…
Kuinkas näin kävi? Koiria on ollut ennenkin ettekä ole aloittelijoita koirien kasvattamisessa, mutta kaikesta huolimatta yhdelläkään koiralla ei ole ollut samaa vaikutusta. Aiemmat koirat eivät olleetkaan etskuja! Etelävenäjänkoiran hankittuaan voikin tuntua, että aloittaa nollasta. Etelävenäjänkoiraa ei voi hankkia kuka tahansa, vaan sen omistajan tulee olla koiraa älykkäämpi, ja hänen tulee osata lukea koiraa ja huomata mihin suuntaan tapahtumat ovat koiran ympärillä kehittymässä – aina ei voi tietää, mitä etelävenäjänkoira keksii, ja käyttäytyykö se miten omistaja haluaisi.
Miten sitten päätyä etelävenäjänkoiran omistajaksi, onko se vaikeaa, realistista ja saavutettavissa? Kyllä on! Odotettavissa on pitää koiraa silmällä, huolehtia siitä ja käydä pitkillä kävelyillä, ja vastapalkkioksi saa itse olla koiran maailman keskipisteenä. Onko teistä siihen, riittääkö osaamista, jaksamista ja tahdonvoimaa? Niin, se on suuri kysymys, ja lisää kysymyksiä on syytä odottaa kasvattajilta, kun on ostamassa pentua. He kuitenkin tietävät, mihin pennun ostaja on ryhtymässä.
Jos kanttia on olla etelävenäjänkoiraa viisaampi ja viekkaampi, perhettänne odottaa mainio lisäys, joka tuo loputtoman onnen, ja aiempi arki tuntuukin laimealta ja totiselta verrattuna etelävenäjänkoiran kanssa jaettuun elämään. Jos pystytte olemaan oikea isäntä koiralle, auktoriteetti isolla A:lla, etelävenäjänkoirat tuovat valtavan kokonsa lisäksi elämään valtavasti huomiota ja rakkautta. Etelävenäjänkoira hakee aina omistajansa hellyyttä, ja huomaa, milloin omistaja kaipaa huomiota.
Tutustukaa rotuun, tulkaa yllätetyiksi sen takia, ja miettikää millaisia etelävenäjänkoirat ovat! Lisäksi kannattaa tutustua näiden maailman yllätyksellisimpien koirien omistajien yhteisöön! Etelävenäjänkoirien kanssa elämä ei ikinä ole tylsää!
https://southrussian.net/who-are-you/?fbclid=IwAR2JoeeOJnJ-_cyKg85Hi4ExkHlx6b4z9iFh5uXyqFWu8L0jEFarpx_GVT4
suomenkielinen käännös Eero Isokallio
Kuvassa Meranos Silvera "Veera"